Talvi alkaa lumentulosta, siitä, kun lumi pysyy jo pari päivää tai jotakin.
Kun asuin etelärannikolla, marraskuu oli hurjaa aikaa, mutta täällä sisämaassa Savonlinnassa lämpötilat eivät jumitu nollaan vaan heilahtelevat plusasteilta miinusasteille.
Marraskuun maisemissa on kuulaan päivän kauneutta tai siis jotakin samantapaista väreissä ja katsomistavassa, kai se on sitä kylmää, kun värejäkin on.
Marraskuiset kasvit eivät enää ole parhaimmillaan eikä luonnosta voi nauttia niin kuin kesällä, mutta jos varovammin kuin olisi hauraan kanssa tekemisissä, katselee, niin tuntuu hyvältä olla kuivuneiden heinien ja muiden pikkukasvien ja puiden runkojen ja oksastojen kauneuden kanssa tekemisissä. Tuo varovaisuus tuo mieleeni metsäjäniksen: nuorten lehtipuiden muodostamassa viidakossa loikkimassa: on tunnelmatajua, visuaalisesta kauneudesta nauttimista, positiivisin tuntein hauraan kanssa, lämpöisenä osin kuivuneiden kasvien keskellä. Ajatus, että marraskuu - tai ehkä joukukuun puoliväliin asti? - on metsäjäniksen kuukausi, tekee ajasta mukavan ohuiden lapasten ja lämpöisten sisätilojen turvin, jotenkin kivemmin tämän vuodenajan kanssa elelevän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti