perjantai 8. maaliskuuta 2013

Tiaisista mallia

Olen pienestä pitäen ihaillut villieläimiä ja ottanut niistä parhaani
mukaan mallia, etenkin tiaisista, mutta myös hamsteriani ihailin
suuresti ja koiristani otin mallia. Se saa minut aina silloin tällöin
tuumimaan, että pitäisiköhän minun ottaa mallia ihmisistäkin, mutta
kun yritän ja opin, millaisista ihmisten piirteistä saa parhaiten
oppia, niin kuin sitten törmään johonkin lintuun tai muuhun eläimeen,
niin siinä ovat täydellistyneinä nuo piirteit, joita opin taitavissa
ihmisissä arvostamaan.
Tiaisissa minua kiehtoo se, että niissä on niin monta hyvää puolta
yhtä aikaa: ovat sotilaallisen taarkaavvaisia yhtä aikaa kuin ihan
vain sosiaalisia ja hyväntuulisen laulelevaisellaq tuulella aistit
auki ja luonnon kauneuden sekä elämän vaistoluontoa koskettavan
perustason kanssa tekemisissä. Ja tuo paras tapa olla varuillaan ja
urheilullinen ei ole vartijamaista kyttäämistä vaan tiaisen
hyväntuulinen laulunhaluinen mieliala avaa aistit havaitsemaan koko
maiseman ja sosiaalisesti kaikki maiseman eliöt. Kun opin tiaiselta
laulumielialasta ja sosiaalisesta hyvästä tuulesta, ei sen parempaa
sotilasmaisuutta löydy ja koko elämä on muuttunut pelkäksi hyväksi
tuuleksi ja lauluksi ja realismi on vain kasvanut.