sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Tiaiset matkivat kaupan ilmapiiriä?

Kirjoittelin blogiini ystävällisyyden eri muodoista, ks. http://yksinaisille.blogspot.fi/2013/11/ystavallisyyden-variaatioista.html , ja hämmästyksekseni huomasin, ettei ystävällisyys toimi kunnolla kuin kauppiailla yms. Mistä kummasta lienee ystävyysmielikuvani peräisin, kauppiailtako? Kunnes sitten tajusin, että tiaisilta varmaan, villiltä luonnolta olen kopioinut käsityksen tervehenkisestä ystävällisyydestä. Olenkin ihmetellyt, miksei se toimi. Mutta niin, tiainen tietää, että auringonkukansiemenet tulevat ruokakaupasta, ja on oleskellut kaupan viereisissä puissa. Suvereenisti se matkii kaupan vierustan ilmapiiriä, kun käy lintulaudalla...
Aattelin, että tarttis varmaan puuhailla omiaan ja noudattaa "Elä ja anna toisten elää!"-sääntöä sekä etsiä samanhenkistä omat arvot jakavaa seuraa, eikä matkia kauppiaita, kune n kerran ole kaupassa töissä!
Tiainen hakee ruokaa lintulaudalta, ihminen kaupasta. Tiainen kantaa jyvän oksalle ja ryhtyy syömään, ihminen kantaa kauppakassin kotiin ja ryhtyy laittamaan ruokaa.
Voihan sitä paitsi olla, että kauppiaat matkivat tiaisia lintulaudalla laittaessaan kaupan ilmettä. Mutta kai myös tiaiset rinnastavat lintulaudan kauppaan.
Silloin tuo tiaisten lintulaudalla käyttämä tyyli tai ilmapiiri on "Nyt olen hakenut ruokaa kaupasta ja suunnittelen,mitä laittaisin ruuaksi"-ilmapiiri eikä ystävällisebn sosiaalisen suhteen tylli.

lauantai 16. marraskuuta 2013

Jos kaadat puita

Puu on hieno, kaunis ja näyttävyydellään elämänviisautta opettava, jotenkin elävöittävä ja jaksavaisuutta ja tervehenkisyyttä vahvistava  näky. Ei sitä oikeastaan pitäisi kaataa.
Mutta jos kumminkin joudut kaatamaan puita, niin harvena vain ja jätä puita niin, että luonnon kauneus dominoi maisemaa! Silloin et ole avohakkuuna pilannut luonnon kauneutta ja elävöittävyyttä vaan luontokontakti ja se, mikä puustossa on meille hyväätekevää, on jäänyt olennaisesti jäljelle.
Mutta tämä täytyy tehdä kaukonäköisesti, jotta jos myrsky kaataa puita, niin jäljelle jää vielä kaunis maisema, ja voi istuttaa taimia kasvamaan.

Tiaisten laulu

Talitintit laulavat lättänästi, koska ovat talviruokinnan vuoksi talo-orientoituneita. Puita katselevan tiaisen laulu on paljon linnunlaulumaisempi musikaalinen tunnelmallisempi ja korukuvioisempi.
Näyttäisi olevan niin, että yksivuotiaat ja vanhemmat tiaiset ovat viisaita, koska ne ovat kärsdineet talven ja joutuneet siksi turvautumaan suurimpaan osaamaansa taitotasoon, kun taas poikaset vetävät ränttätänttää, kun eivät ymmärrä, mihin niitä kaikkia hienouksia tarvitaan, kun hengissä selvitään vallan mainiosta mitä taitotasoa pitkin vain.
Jos jollakin paikalla tiaiset joskus laulavat skräks-skräks ja toiste kauniisti linnunlaulun hengessä, niin ne ovat eri tiasparvia samassa paikassa: nuoret laulavat epäviisaasti ja soinnittomammin, kun taas vanhempien tiaisten parvi on viisas ja elävöittävä laulultaan.
Usein käy myös niin, että yksi tiainen aloittaa laulaen omalla tyylillään jotakin omasta mielestään viisasta, ja siihen vastaavat viereisistä puista muut tiaiset samantapaista sosiaalisesti säestäen. Yksi on siis rehelline ja muut cvain matkivat eikäniiden oma näkemys tule esiin.
Taloa katsova tiainen on tyhmä ja luontoa ihaileva viisas!

perjantai 15. marraskuuta 2013

Loppusyksystä

Talvi alkaa lumentulosta, siitä, kun lumi pysyy jo pari päivää tai jotakin.
Kun asuin etelärannikolla, marraskuu oli hurjaa aikaa, mutta täällä sisämaassa Savonlinnassa lämpötilat eivät jumitu nollaan vaan heilahtelevat plusasteilta miinusasteille.
Marraskuun maisemissa on kuulaan päivän kauneutta tai siis jotakin samantapaista väreissä ja katsomistavassa, kai se on sitä kylmää, kun värejäkin on.
Marraskuiset kasvit eivät enää ole parhaimmillaan eikä luonnosta voi nauttia niin kuin kesällä, mutta jos varovammin kuin olisi hauraan kanssa tekemisissä, katselee, niin tuntuu hyvältä olla kuivuneiden heinien ja muiden pikkukasvien ja puiden runkojen ja oksastojen kauneuden kanssa tekemisissä. Tuo varovaisuus tuo mieleeni metsäjäniksen: nuorten lehtipuiden muodostamassa viidakossa loikkimassa: on tunnelmatajua, visuaalisesta kauneudesta nauttimista, positiivisin tuntein hauraan kanssa, lämpöisenä osin kuivuneiden kasvien keskellä. Ajatus, että marraskuu - tai ehkä joukukuun puoliväliin asti? - on metsäjäniksen kuukausi, tekee ajasta mukavan ohuiden lapasten ja lämpöisten sisätilojen turvin, jotenkin kivemmin tämän vuodenajan kanssa elelevän.

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Luonto herää keväällä

Yleensä aina, kun tehdään jotakin suurta, tarvitaan valmisteluvaihe, jolloin tehdään suunnitelmia ja tarvitaan näkemystä sekä lupaavia suotuisia oloja. Sellainen on luonnolla, etenkin kasvien silmuilla ja hyönteisillä juuri nyt keväällä. Tunnelmatajumme kertoo puiden ja pensaiden silmujen viisaudesta. Vielä jonkin aikaa horteesta heräämisensä jälkeen voi hyönteisiltä oppia parantumisesta, eloon palautumisesta ja suurten suunnitelmien teosta. Sydämen viisaudella luonto herää eloon.

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Tiaisista mallia

Olen pienestä pitäen ihaillut villieläimiä ja ottanut niistä parhaani
mukaan mallia, etenkin tiaisista, mutta myös hamsteriani ihailin
suuresti ja koiristani otin mallia. Se saa minut aina silloin tällöin
tuumimaan, että pitäisiköhän minun ottaa mallia ihmisistäkin, mutta
kun yritän ja opin, millaisista ihmisten piirteistä saa parhaiten
oppia, niin kuin sitten törmään johonkin lintuun tai muuhun eläimeen,
niin siinä ovat täydellistyneinä nuo piirteit, joita opin taitavissa
ihmisissä arvostamaan.
Tiaisissa minua kiehtoo se, että niissä on niin monta hyvää puolta
yhtä aikaa: ovat sotilaallisen taarkaavvaisia yhtä aikaa kuin ihan
vain sosiaalisia ja hyväntuulisen laulelevaisellaq tuulella aistit
auki ja luonnon kauneuden sekä elämän vaistoluontoa koskettavan
perustason kanssa tekemisissä. Ja tuo paras tapa olla varuillaan ja
urheilullinen ei ole vartijamaista kyttäämistä vaan tiaisen
hyväntuulinen laulunhaluinen mieliala avaa aistit havaitsemaan koko
maiseman ja sosiaalisesti kaikki maiseman eliöt. Kun opin tiaiselta
laulumielialasta ja sosiaalisesta hyvästä tuulesta, ei sen parempaa
sotilasmaisuutta löydy ja koko elämä on muuttunut pelkäksi hyväksi
tuuleksi ja lauluksi ja realismi on vain kasvanut.

perjantai 15. helmikuuta 2013

Suomalainen luontosuhde vai ulkomaalainen

Ktaselin joskus Ranskan television luonto-ohjelmaa. Siinä oli villisikoja ja vasikan tapaan liikkuvia peuroja ehkä 30m x 100m metsikköpläntillä, jossa oli lammikko. Niinkö vähän on luonnosta Ranskassa jäljellä?! Tuoko se on erämaisin ympäristö? Vaikka Ranskan lämpimämpi ilmasto houkuttaa, niin luontoa on kyllä käsittämättömän vähän siellä.
Niin ikään telkussa oli jotakin ohjelmaa Venäjän maaseudulta, jossa maajussit elelivät peltojen keskellä vailla kontaktia villiin luontoon.
Brasiliassa ja Uudessa Guineassa on vielä alkuasukkaita, mutta asuvat kylissä eikä sademetsään ole meneminen, koska siellä on huippuvaarallisia käärmeitä. Suomalainen kesämökkeilijä tai retkeilijä sen sijaan voi vapaasti kuljeskella metsissä ja järvillä (Brasiliassa vaanivat pienet krokotiilit) eikä ole vaaraa mistään, vaikka tottumatonkin kulkisi päiväkaudet ja yöpyisi retkellä. Eiköhän suomalaisen mökkeilijän elämä ole sitä käytännönläheistä luonnonrakasta elämää, jota luontosuhteelta ododtamme!
Suomen Luonto -lehdessä oli juttua Kanadan mustakarhuista, tosi hurjilta vaikuttivat. Niistä ja kai Kanadasta tulevista valkoposkihanhista saa sen kuvan, että ihmisten ja eläinten välit ovat Kanadassa tosi rikkinäiset. Siinä meni se intiaani- ja uudisraivaajaihanne! Suomalainen sen sijaan aidosti arvostaa luontoa ja on sovussa sen kanssa, niin kuin kuuluisikin. Kai se paras paikka olla "villi alkuasukas" on suomalainen kesämökki, jollakin kymmenien tuhansien järviemme rannoista.