sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Elävä puu vai lautatavara - Älä kaada puita!

Jos katsoo puuta sen kasvusuuntaan runkoa pitkin oksiin ja lehtiin, eläytyen puun kasvun tunnelmaan uin se olisi puun liike, niin puu näyttää rehevästi elävältä kuin viisas eläin vanhoilta ajoilta ikään. Pikkulinnulle puu on kai kaikki kaikessa, asunto, ystävä, elinympäristö, kaunis katsella kaiken kesää, laulupuu. Siinä, missä pienet kasvit ja useimmat villieläimet elävät vain lyhyen aikaa, puu elää vuosikymmenet, on ikään kuin metsän vanha viisas ja suuri teijä muiden elinympäristössä. Missä ihmisten nykymeno ehkä räikeimmin rikkoo luonnon näkökulmaa vastaan, on metsätalous. Pienen rahan tähden kaadetaan ikiaikainen puu, kuin puu olisi vain tavara eikä vanha viisas, muiden esikuva, jotakin täysin korvaamattoman arvokasta jokainen puu. Ei ole kahta samanlaista puuta, joka puu kasvaa eri tavoin, on eri-ilmeinen, eritunnelmainen, erilainen henkilö metsän kokonaisuuden osana. Siinä, missä kaupuni elementtitaloineen on ikävä simppeli tyhmentävä aistiympäristö, metsä puineen on rikas, älyä kasvattavan monimuotoinen, elävä, tunnelmallinen, tyylissään ylivertaisen elämänviisas malliksi myös meille. Ei puu ole metritavaraa, kimpaleiksi sahattavaa käyttöhyödykettä, jolle on arvoa vain kuolleena, vaan se on jotain sinällään arvokasta, kasvutavaltaan viisaampaa kuin kenties kukaan ihminen. Elävä puu on kuin kultakimpale, mittaamattoman arvokas, kun taas ihmisten lautavarahullutus on epärealistista kuin lasten leikkiraha, vieraantumista siitä, millä on todella väliä maailmassa. Puu on takapihan supertähti, kaikille tuttu elämän peruspilari!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti