Kesän alku

Nuorempana kysyin mielessäni, onko jo kesä? eväällä siihen tuskastuttava vastaus on, ettei vieläkään. Nyt en ajattele kesää enää mustavalkoisesti kahden moodin välisenä selväönä rajana vaan ymmärrän paremmin elämän vastuksia talvella ja uuden elämän alun ihmettä keväällä. Kasvit kasvavat kevääseen, herkällä taidollla aukeavat valoon ja lämpöön ja luovat pohjan kesän kukoistuskaudelle. Vielä ovat koivun lahdet pienehköjä ja herkkiä, ei aivan vielä ole täysin kesä, mutta on lämmintä, T-paitasää, ja alkaa jo olla vehreää. Minulle ei kevät enää ole kuolleiden lehtien aikaa vaan luonnon heräämisen IHMEEN aikaa.

Puihin puhkeaa lehdet

Tänään puut ensi kertaa vihertävät. Eilen olivat koivut hiirenkorvalla ja ilman täytti ensi kertaa tänä keväänä huumaava vehreän tuoksu, jonka arvelin tulevan hyönteisistä, sillä se toi mieleeni kirvat ja marjaluteet. Hyönteisistä olen vasta suurimpia nähnyt. Tänä aamuna huomasin voikukanlehtien kasvaneen jo suuriksi. Ruoho on ollut pitkää jo jonkin aikaa, vaikkei kuin puolessa paikoista jos sitäkään. Uskomaton helpotus pitkän talven ja pitkän elottoman kevään jälkeen nähdä taas vihreitä lehtiä, balsamia haavoille! Linnut kuuluvat hautovan pesissään.Jokainen pieni alkava lehti on ihme, malli siitä miten selviytyä koettelemusten jälkeen ja rakentaa hyvä uusi alku kukoistukseen ja koko tulevaisuuteen. Lehdestä otetaan mallia niihin elämänalueisiin, jotka kaipaavat huojennusta, tehdään niille aivan uusi alku nuoren lehdenalun mallin mukaan, sen tunnelman kopioiden ja tunnelman avulla suunnistaen samantunnelmaisiin tavoitteisiin pyrkien. Lehti on malli hyvästä tunnelmallisesta tekemisentavasta.